Rakkaudesta lajiin

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun työstä tulee harrastus? Tai kun harrastus synnyttää uuden työn?

12 vuoden ajan tein asiakaspalvelutyötä elokuvien parissa. Siinä sivussa elokuvista tuli minulle harrastus. Ja mitä enemmän elokuvia katselin, sitä kriittisemmäksi niitä kohtaan tulin. Aloin kiinnittää huomioni uusiin asioihin.

Erityisesti elokuvien kuvallinen kerronta ja visuaalisuus kiehtoi aistejani: sommittelut, värimaailmat, kuvakulmat, sekä se, miten kuvalla rakennetaan tarinaa. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että katsoin elokuvaa usein kuin peräkkäisten valokuvien sarjana. Samalla aloin kiinnostua valokuvasta ilmaisukeinona. Ihailin osaavien valokuvaajien töitä ja aloin haaveilla omasta järjestelmäkamerasta. Lueskelin jonkin verran järjestelmäkameralla kuvaamisen vaikeudesta ja hautasin ajatuksen syvälle mieleni sopukoihin.

Useammat sulamisvedet kerkesivät virrata pohjoisesta alas pitkin Kemijokea, ennen kuin sattumalta törmäsin nettikirppiksellä käytettyyn, sopuhintaiseen järjestelmäkamerapakettiin. Hetken mielijohteesta unohdin kaiken järjestelmäkameralla kuvaamisen vaikeudesta lukemani ja sovin kamerakaupat. Kuvasin paljon ja silloin kun en kuvannut, käytin paljon aikaa lukemiseen oppiakseni valokuvauksen perusteita, ettei hankinta menisi täysin hukkaan.

Johtuiko sitten elokuvien katsomiseen käytetystä ajasta, vai jostain muusta, moni asia valokuvauksessa tuntui luonnistuvan yllättävän helposti. Sittemmin kalusto on päivittynyt ammattilaistason välineisiin ja itseopiskelu Valokuvaajan ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen alan huippujen opetuksessa. Suhtaudun jokaiseen eteenpäin luovuttamaani valokuvaan omana näyttönäni, joten voit luottaa siihen, että saat aina vain sellaisia kuvia, joista voin ylpeänä sanoa: Minä olen ottanut tuon valokuvan!

Minä rakastan valokuvaa.

Minä rakastan tarinaa. Tarinasi on ikuistamisen arvoinen.