KUVAN SYNTY: LAPSI- JA ELÄINKUVAUS MILJÖÖSSÄ, OSA 8.

Taas on aika käydä analysoimaan omaa tekemistään tarjoilemalla Meri-Lapin Eläinsuojeluyhdistyksen hyväntekeväisyyskalenterin seuraavan kuvan syntytarinaa. Kirjoitussarjan perimmäinen tarkoitus on tarjoilla ajatuksia ja vinkkejä valokuvaukseen: millaisiin asioihin kuvatessa joutuu kiinnittämään huomiota, miten valotusasetukset vaikuttavat lopputulokseen, sekä miten pystyt parantamaan onnistumisen mahdollisuuksia kuvatessasi mahdollisesti haastavia kohteita. Sen vuoksi tämän kirjoituksen loppuosaan lisäsin uutena osana tiivistettynä tämänkertaisen kirjoiutksen mielestäni tärkeimmät "jokapojan ja -tytön" tärpit.

Sarja aloitettiin Meri-Lapin ESY:lle alkuvuoden 2017 aikana kuvaamani vuoden 2018 hyväntekeväisyyskalenterin kuvista, joissa ollaan nyt ylitetty puoliväli ja päästään heinäkuuhun. Tervetuloa uuden Kuvan Synty -kirjoituksen pariin!

HEINÄKUUN KUVAN ANATOMIA

"Millissä parasta on kun sitä voi silittää ja pitää sylissä."

Kalenteriprojekti on pitkäjänteinen työsarka, jossa valokuvaus on vain yksi, joskin tällaisessa kuviin painottuvassa kalenterissa hyvin keskeinen osa-alue. Koska kalenterin kuvaukset täytyi saada toteutettua noin kolmessa kuukaudessa toimeksiannon saannista, jotta kalenteri ehtii taiton ja painon kautta myyntiin syksyksi, oli mietittävä tarkoin, mitkä kuvattavat kuvataan sisällä ja mitkä ulkona. Lisäksi ulkokuvausten osalta oli mietittävä, mitkä kuvaukset voidaan toteuttaa kevättalvella kun lumi on vielä maassa ja keiden kanssa odotetaan kesäisempiä kelejä, jotta kalenteriin saadaan tasaisesti vuodenaikojen mukaista ulkokuvitusta. Kesäkauden ulkokuvien yksi suurimmista haasteista oli, että kaikki kesäiset ulkokuvat täytyi kuvata alkukesästä, jolloin puiden ja pensaiden lehdet ovat vasta aluillaan.

6-vuotiaan Nellan, 3-vuotiaan Moonan, sekä 8-vuotiaan Milli-kissan kanssa kuvasimme perheen omassa pihapiirissä. Vielä kovin vähälehtisen kasvillisuuden lisäksi haasteena oli kirkas auringonpaiste, joka suurten pihapuiden voimakkaiden varjojen kanssa teki pihaan suuria valoisuuseroja. Hyvien kuvien saaminen voimakkaassa auringonpaisteessa vaatii - ehkä hieman yllättäen - lisää valoa, jotta esim. kuvattavien kasvoille lankeavat jyrkät varjot saadaan tasoitettua. Kun kuvattavana on kaksi pientä lasta kissan kanssa on lisävalon käyttäminen kuitenkin liki mahdotonta, kohteiden kun pitäisi koko kuvaussession ajan pysyä kutakuinkin paikoillaan, jotta lisäsalaman valo heihin osuu halutusta suunnasta. Koska tilanne ei mahdollistanut lisäsalaman käyttöä, ei takapihaa voitu kyseisenä päivänä käyttää kuvaukseen muutamia testikuvia enempää.

Takapihalta siirryttiin etupihan puolelle, jossa valo oli yhä voimakas, mutta ilman voimakaita varjoja tuottavia puita. Saimmekin aikaiseksi jokusen käyttökelpoisen kuvan, joita voitaisiin käyttää, mikäli ennen kalenterikuvien deadlinea ei ehdittäisi kuvaamaan uudelleen miellyttävämmässä valossa. Kiinnitin pihaan tutustuessani huomiota siihen, että perheessä oli todella panostettu kissojen olosuhteisiin. Kissoille oli mm. rakennettu talon kylkeen oma suuri ulkoilutarha, jonne kissoilla oli oma sisäänkäynti suoraan asunnosta. Mietin tuon hyödyntämistä jo aiemmin, mutta vasta etupihalla kuvattuamme huomasin talon päädyssä vanhan sammaloituneen betonisen kaivonkannen ja palapelin palaset alkoivat loksahtelemaan kohdalleen. Talo suojasi kyseistä pihan reunaa suoralta auringonpaisteelta, joten jäljelle jäi tasainen hajavalo, joka tuo miellyttyvästi esiin kasvojen lapsenomaiset piirteet ilman kovia jyrkkiä varjoja.

Pyysin lapset Milli-kissan kanssa istumaan kaivonkannelle ja laskeuduin kameroineni liki makuulle, jotta pääsen kuvaamaan kuvattavien tasolta. Lapsia ja eläimiä kuvattaessa kuvattavan tasolle laskeutuminen on yksi avaintekijöitä hyvän kuvan saamiseksi. Se vaikuttaa paitsi kuvakulmaan, kuvan mittasuhteisiin ja vääristymiin, mutta myös kuvattaviin: aivan kuten päiväkotiin tutustuessa hoitajat laskeutuvat lapsen tasolle juttellessaan lapsen kanssa, pätee valokuvatessa aivan vastaavat asiat. Vieras ihminen kameran kanssa on lapselle yleensä varsin jännittävä tilanne, joten kuvattavan on osattava kommunikoida lapsen kanssa - ja se pätee paitsi tutustumiseen ennen kuvauksia, myös toimintaan kuvauksen aikana.

Halusin kuvaan asetukset, joilla saan hyvin pysäytettyä mahdolliset pienet liikkeet, sekä aukon, jolla sekä molemmat lapset, että kissa mahtuvat terävyysalueelle ja saan taustan sopivan pehmeäksi siten, että taustalla oleva kissojen ulkoilutarha erottuu vielä riittävän hyvin, mutta alkukesäiset koivut jäävät pehmeiksi. Optiikan täysi aukko f/4 tuotti toivomani syväterävyyden. Suljinaika 1/125 sekuntia taas riittää pysäyttämään istuvien lasten ja kissan pienet liikkeet, sekä näissä valaistusolosuhteissa mahdollisti arvon ISO100 käyttämisen herkkyytenä. Koska kuvassa on kaksi lasta ja kissa, joiden asentojen ja ilmeiden pitää osua yhtä aikaa kohdilleen, on onnistuttava vielä tavoittamaan äärimmäisen ohikiitäviä hetkiä. Sen vuoksi asetin kameran sarjakuvaustilaan, sekä tarkennuksen One Shot -tilaan, joka pitää tarkennuksen muuttumattomana niin kauan kuin laukaisupainike on pohjassa. Otin kuvia lyhyillä, muutaman kuvan sarjoilla, jonka jälkeen tarkensin uudelleen mahdollisten pienten liikkeiden varalta: Matemaattisesti tarkastellen terävyysalueesta 1/3 on tarkennuskohdan etupuolella ja 2/3 sen takapuolella. Koska katseen terävyys on kuvan terävyysvaikutelman kannalta olennaista, sekä tarkennuspisteen takapuolella oleva terävä alue on laajempi kuin sen etupuolella oleva alue, tarkennetaan kuvat lähimpään silmän. Näin esim. potrettikuvauksessa molemmat silmät saadaan helpommin teräviksi, kun taas taempaan silmään tarkennettaessa lähempi jäisi helposti epäteräväksi. Etäisyyden kameran ja tarkennuskohdan välillä muuttuuessa edes pienissä määrin silmän terävyys häviää, eikä kuva enää näytä yhtä terävältä. Tämän kuvan kohdalla tosin tein mielestäni perustellun poikkeuksen tuon lähimpään silmään tarkennuksen kanssa. Kissan rintamasuunnan ollessa kuvassa eniten kohti kameraa tyttöjen istuessa liki sivuprofiilissa pidin tärkeämpänä kissan intensiivisen katseen ja pöyheän turkin näkymistä mahdollisimman terävänä. Lasten ja kissan sommittelu kuvassa mahdollisimman samalle etäisyydelle kamerasta mahdollistaa sen, että myös lapset tulevat sopivilla kamera-asetuksilla kuvan terävyysalueelle.

 

Tämänkertaisen kuvauksen tärkeimmät opit tiivistettynä. Kuvatessasi lapsia ja eläimiä:

  1. laskeudu kohteen tasolle
  2. ikuistat ohikiitäviä hetkiä - vaatii nopeutta reagoida
  3. onnistunut kuva vaatii nopealiikkeiseten kohteiden asentojen, ilmeiden ym. osumisten kohdilleen samaan kuvaan
    • sarjakuvaustila antaa paremmat onnistumisen mahdollisuudet
    • riittävän nopea suljinaika estää esim. pään tai käden liikkeestä johtuvan epäterävyyden näkymisen kuvassa.
  4. kiinnitä huomio valoon
    • vältä suoraa auringonpaistetta. Vie kohde ennemmin kevyeen varjoon tai kuvaa esim. puolipilvisenä päivänä auringon ollessa pilviverhon takana.

 

Käytetty kalusto

  • Kamera: Canon EOS 6D
  • Objektiivi: Sigma 24-105mm f/4 DG HSM Art, käytetty polttoväli 35 mm
  • Salama ja valonmuokkain: ei lisävalaisua

Kamera-asetukset

  • Aukko: f/4
  • Suljinaika: 1/125s
  • ISO: 100