KUVAN SYNTY: LAPSI- JA ELÄINKUVAUS MILJÖÖSSÄ, OSA 6.

Kuvan synty -kirjoitussarjassa on vuorossa Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen hyväntekeväisyyskalenteriin kuvattu kuva 8-vuotiaasta Petrasta, sekä 17-vuotiaasta Olgerista. Kuva päätyi kalenterin toukokuun kuvaksi.

TOUKOKUUN KUVAN ANATOMIA

Ennakkoasetelmiltaan Petran ja Olgerin kuvaus oli yksi kalenterin haastavimmista kuvaussessioista. Kun pieni lapsi ja iso hevonen pitää ikuistaa samaan kuvaan, on pelkkien kuvausteknisten seikkojen lisäksi koko ajan huomioitava myös turvallisuuskysymykset. Tästä syystä esimerkiksi salaman käyttö jätettiin odottamaan seuraavia kuvauskohteita. Riski siitä, että hevonen lapsen sitä taluttaessa tai hoivatessa säikähtäisi voimakkaita salamanvälähdyksiä ei ole ottamisen arvoinen.

Kuvauspaikaksi valittiin perheen kodin vieressä sijaitseva kenttä, koska luonnonvalolla kuvatessa kuvattavia voitaisiin suurella, aukealla kentällä vallitsevan valon suunta voidaan huomioida paremmin. Kentän ongelmana puolestaan on, että kuvaussuunnasta ja kuvakulmasta riippuen taustana on joko kuusimetsää tai huoltorakennus. Kentälle kävellessäni näin pienen metsäautotien, johon valo tulikauniisti sivusta. Kentältä katsoen tie laskeutui metsäänpäin mentäessä, joten kuvaan saisi myös vastaavan kaltaisen horisonttitason, jollaista hain esimerkiksi Kuvan synty -sarjan kolmannen kirjoituksen kuvassa.

Otimme ensin pienen koekävelytyksen tietä pitkin ja totesin ajatuksen toimivaksi. Kameran asetukset valitsin sen mukaan, että halusin paitsi taustan metsästä mahdollisimman pehmeän, myös riittävän nopean suljinajan. Taustan pehmentämiseksi valitsin optiikan täyden aukon, sekä maksimipolttovälin, eli f/5,6 ja 400 mm. Koska lisävalaistusta ei aiemmin mainitusta syystä ollut mahdollista käyttää, joutui suljinajan ja herkkyyden kanssa tekemään täydelläkin aukolla pieniä kompromisseja: kuten edellä linkkaamassani Kuvan synty -sarjan kolmannessa kirjoituksessa kerron, käsivaralta kuvattaessa lyhin "turvallinen" suljinaika on polttoväli käänteisluku. Tässä tapauksessa siis terävyyden varmistamiseksi olisi pitänyt valita suljinajaksi vähintään 1/400 sekuntia.

Nyrkkisäännön mukainen suljinaika olisi vaatinut herkkyyden nostamisen arvoon ISO1000. Tuo ei käyttämälläni rungolla vielä ole poissuljettu arvo, sillä saisi vielä varsin siedettävää kuvaa. Halusin kuitenkin pitää ISO-arvon kaikissa kalenterin kuvissa mahdollisimman matalana, jotta kohina olisi mahdollisimman vähäistä läpi kalenterin. Kohina voi toimia mustavalkokuvissa hyvänä tehokeinonakin ja sitä silloin tällöin niihin lisätään tarkoituksella, mutta kokonaisuuden kannalta tässä valitussa linjassa kohina vain yksittäisessä kuvassa olisi mielestäni huono ratkaisu. Sen vuoksi päädyin jälleen luottamaan objektiivin kuvanvakaajaan, sekä kuvaajan vakaisiin käsiin. Valitsin herkkyydeksi ISO250 ja suljinajaksi 1/160 sekuntia. Paransin onnistumisen mahdollisuuksiani vielä asettamalla kameran sarjakuvaustilaan. Sarjakuvaustilassa kaikki ylimääräinen kuvaajan toiminnan aiheuttama liike, kuten laukaisimen painaminen jää pois. Sarjakuvausta voikin käyttää eräänlaisena lisävakaajaana terävyyden kannalta haasteellisissa kuvaustilanteissa, kuten panoroinnissa ja "liian pitkää" suljinaikaa vaativissa kuvissa, jossa kameraa ei voida tukea esim. jalustalle. Sarjakuvauksella ei kuitenkaan voi korvata jalustan tai kuvanvakaajan käyttöä, vaan se vain parantaa terävän kuvan saamisen todennäköisyyttä tilanteessa, jossa on epäilys riittääkö vakaajan suorituskyky. Syytä myös mainita, ettei sen kummemmin vakaaja kuin sarjakuvaustoiminto poista liike-epäterävyyttä liikkuvaa kohdetta kuvattaessa, vaan se ongelma täytyy ratkaista joko riittävän lyhyen suljinajan käytöllä, panoroimalla tai käyttämällä salamaa liikkeen pysäyttämiseksi.

Koska kyseessä oli liikkuvan kohteen kuvaus, valitsin tarkennustavaksi liikkuvan kohteen kuvakseen tarkoitetun jatkuvatarkenteisen tilan, joka Canonilla tottelee nimeä AI Servo. Tarkennuspisteeksi valitsin kameran tehokkaimman tarkennuspisteen, jotta tarkennus pysyy varmiiten juuri oikeassa kohdassa. Kuvasimme varmuuden vuoksi myös mainitulla kentällä, mutta koska talutuskuvat onnistuivat paitsi terävyydeltään hyvin, niin taustalla olevan metsän, sekä tienlaidan pöllipinot valaiseva, sekä Petran ja Olgerin ääriviivat hienosti piirtävä valo oli mielestäni todella kaunis, eikä kuvavalinta kalenteriin ollut lopulta edes vaikea.

Mutta mitä: Alussa puhuin turvallisuuskysymysten huomioimisesta, mutta itse kuvassa pieni lapsi taluttaa yksin isoa hevosta? Tässä tapauksessa kuvaan jouduttiinkin käyttämään hieman Photoshoppausta: Todellisuudessa kuvan ulkopuolella Olgeria talutti myös perheen äiti, jonka pitelemä riimunaru poistettiin kuvasta digitaalisesti.

 

Käytetty kalusto

  • Kamera: Canon EOS 6D
  • Objektiivi: Canon EF 100-400 f/4,5-5,6L IS USM, käytetty polttoväli 400 mm.
  • Salama ja valonmuokkain: ei lisävalaisua

Kamera-asetukset

  • Aukko: f/5,6
  • Suljinaika: 1/160s
  • ISO: 250