KUVAN SYNTY: LAPSI- JA ELÄINKUVAUS MILJÖÖSSÄ, OSA 4

Kuvan synty -kirjoitussarjan neljännessä osassa jatketaan lapsi- ja eläinkuvaus miljöössä -teemalla Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen hyväntekeväisyysseinäkalenterin maaliskuun kuvan parissa.

MAALISKUUN KUVAN ANATOMIA

Vaikka kalenterissa mentiin jo huhtikuun loppupuolta, kevättalvi esitteli vielä voimiaan. Pilviudun ja runsaan lumisateen takaa heikosti näkyvät tuulimyllyt pyörivät vinhasti, kun kalenterikuvauksissa oli vuorossa Venlan, 12 ja Pauliinan, 9, kuvaukset yhdessä monipäisen koiralauman kanssa. Kuvauspaikaksi sovittiin Kemin Ajoksen soramonttu, jossa koirat olivat tottuneet juoksentelemaan.

Kuvaukseen tarjolla oli joko luminen aukea, tai metsän reuna, joten mahdollisus oli ottaa keskenään varsin erilaisia kuvia. Tutkittuani aluetta päädyin pystyttämään valaisun metsän reunaan, josta löytyi reilun metrin korkuinen maavalli. Maavallin päälyosa oli lähes puhdas lumesta paljastaen talvehtineen metsämaan. Penkan päältä löytyi kookas kivi tuomaan kuvan etualalle lisää voimaa ja sommitelmallisuutta. Kiven avulla myös kuvattavien lasten asettelu kuvaan saatiin luontevan näköiseksi. Halusin lisäksi rajata kuvan niin, että kuvan alareunan lumi saadaan mukaan kuvaan. Maavalli loi horisonttilinjan, jonka päälle lapset ja koirat saadaan sijoitettua niin, että terävyysalueen ja epäterävyysalueen rajasta tulee jyrkkä: kuvan etuala horisonttilinjaan saakka pysyy terävyysalueella, kun taas koko horisonttilinjan taakaa näkyviin jäävä maisema on kauttaaltaan yhtä lailla epäterävää. Käytetyn aukon valitsin tämän mukaisesti. Metsän jättäminen terävyysalueen ulkopuolelle mielestäni rauhoittaa tätä kuvaa huomattavasti, kuitenkin niin, että miljöö on yhä hyvin tunnistettavissa metsän reunaksi.

Valitulla rajauksella objektiivin polttoväliksi valikoitui 74mm. Edellisessä Kuvan synty -kirjoituksessani avasin hieman polttovälin vaikutusta terävän kuvan saamiseksi vaadittavaan suljinaikaan, eli suljinajan olisi oltava vähintään polttovälin käänteisluku, eli 1/polttoväli. Tässä tapauksessa 74 millillä kuvattaessa siis teoriassa riittäisi 1/74mm. Sinne tänne juoksentelevien koirien kanssa tuo olisi kuitenkin auttamatta liian lyhyt suljinaika, sillä liikkeen pysäyttäminen tarvitsee nopeampaa suljinaikaa kuin stabiilin kohteen kuvaaminen. Esimerkiksi jalkapallo-ottelun kuvaamisessa ihanteelista olisi pystyä käyttämään vähintään 1/1000s suljinaikaa, jotta liikkuva pallo ja pelitilanteet saadaan pysäytettyä teräviksi.

Vaikka koirat välillä juoksevatkin kuin jalkapalloilijat kentällä, päädyin tässä käyttämään suljinaikana 1/125s. Se riittää vallan mainiosti siihen, että kuvan staattisista osista tulee terävät, mutta samalla kovaa liikkuviin kohteisiin jää liike-epäterävyyttä. Koska tarkoitus oli saada ainakin yksi koirista olemaan paikoillaan kuvassa, on mielestäni mukava, että ympärillä juoksentelevien koirien liike jäisi hieman näkyviin korostaen liikkeen vauhdikkuutta. Lisäksi, koska kuvassa käytettiin tehokasta studiosalamaa, ei liike kovin suureksi jäisikään, sillä salaman välähdys pysäyttää liikkeen. Salamalla kuvattaessa liikkuvastakin kohteesta tulee selvästi terävämpi kuin ilman salamaa samalla suljinajalla kuvattaessa. 

Kun kameran asetukset oli muuten valittu ja salaman teho säädetty kuvan kannalta sopivaksi, tarvittiin heikosta luonnonvalosta johtuen vielä ISO-arvon nostoa lukemaan ISO250.

 

Käytetty kalusto

  • Kamera: Canon EOS 6D
  • Objektiivi: Sigma 24-105mm f/4 DG HSM Art.
  • Salama ja valonmuokkain: Godox Witstro AD600BM, läpiampuva sateenvarjo 80cm

Kamera-asetukset

  • Aukko: f/5,6
  • Suljinaika: 1/125s
  • ISO: 250